Eilen en jaksanut edes kirjoittaa. Ensinnäkin olin niin väsynyt ja toisekseen pääsin pitkästä aikaa netin ääreen. Piti hoitaa kaikenlaisia asioita: sähköpostia, pankkijuttuja, sosiaalisia suhteita...

Kolobrzeg on mainio turistikaupunki. Paikka on suhteellisen täynnä puolalaisia ja saksalaisia lomalaisia, turistikrääsää ja turistiravintoloita on riittävästi ellei hieman liikaakin ja uimaranta on sen verran hieno, että siivoamme hiekkaa varmasti vielä Pariisissa. Se on niin hienoa, että siitä ei näytä pääsevän eroon mitenkään.

Puolalaisilla on perverssi tapa juoda olutta pilleillä. Lisäksi naiset polttavat ohuita savukkeita, ikään kuin se olisi jotenkin terveellisempää, ja iskelmämusiikki on juuri niin suomalaista kuin puolankielinen musiikki voi olla. Kaikki on jotenkin pohjimmiltaan kommunistista, vaikka todella paljon on korjailtu ja ehostettu. Erityisesti maaseudulla näki miten suuren mullistuksen koko maa kävi läpi, kun vanha valta murtui ja uudet aatteet valtasivat tilan. Hyljättyjä tehdasraunioita, rautatieasemia halkovia kiskoja, joiden keskellä kasvaa nuoria puita. Ränsistyneitä taloja, unohdettuja maatiloja. Toisaalta joka paikassa on neuvostorealismia kunnioittavia kerrostalokomplekseja, jotka on maalattu iloisilla ja raikkailla väreillä. Kaikkialla rakennetaan vimmatusti uutta ja hienoa, ja ihmisten autot, kännykät ja muut härpättimet ovat aivan samanlaisia kuin läntisessä Euroopassa. Rakennuskannassa näkee eron parhaiten, ja se myös ilmentää selkeimmin vanhan kommunistisen ajan ja uuden markkinatalouden limittymistä. Perusta on kommunistinen, pintaan on sivelty länsimaalaisuutta.

Myös hotellimme on hengeltään vanha kommunisti. Kaikki muu on pintasilausta, joka ei muuta syvintä olemusta mihinkään. Toisaalta pintasilaus on tässä hotellissa aika kiinnostava. Jos ymmärtäisin jotain taidehistoriasta, sanoisin että hotelli on sisustettu art nouveau -hengessä. Mutta enhän minä ymmärrä mitään. (Täytyy muistaa joskus yrittää sisäistää hieman taidehistoriaa.) Puolalainen julistetaide on kantava elementti, ja vaikka pidänkin ranskalaisista julisteista enemmän, ovat puolalaisetkin julisteet mainioita. Ne muistuttavat hämentävällä tavalla Pikku kakkosen nukkumattia ja vanhaa Käytöskukkasia-sarjaa, joista on muokattu ranskalaisia julisteita – kaikki muistanevat esimerkiksi Mustan kissan kiertue -julisteen. Kun sen kuvittelee paperileikkeistä tehtynä ja nukkumatti-henkisenä, saa hyvän käsityksen niistä julisteista, joilla hotellin seinät on koristeltu.

Tänään makasimme tuntikausia rannalla. Iltapäivällä ylitse kulki kapea sadealue kuin lupaus tulevasta ja ilma viileni hieman. Päivän ohjelman johtoajatuksena on ollut, että tehdään asioita, joista tytöt nauttivat. Kohokohta taisi olla se, kun suostuimme viemään tytöt huvittelulaitteeseen, jossa lapsi pistetään suuren rantapallon sisään ja kellumaan vesialtaaseen. Siellä sitten kontataan, juostaan, heitetään kuperkeikkaa ja heittäydytään miten sattuu ympäriinsä. En muista milloin olisin nähnyt Katariinan yhtä riemuissaan eikä Irene nauttinut yhtään vähempää. Ja myönnän olleeni hieman kateellinen, kun en päässyt itse kokeilemaan.

Huomenna kohti Berliiniä ja euroa. Alan kai olla vanha, kun vieras valuutta sekoittaa pään. Kaikki tuntuu kalliilta, vaikka onkin todellisuudessa naurettavan halpaa.