Tänään iltapäivällä he saapuvat, Parta ja Rasta. Pitääkin vahata viikset tavallista huolellisemmin. Alustavia suunnitelmia meillä ei juurikaan ole. Johannes Kastajan mestauspäivälle joitakin yksittäisiä juttuja on mietitty ja Eiffelin tornissa on kuulemma käytävä suorittamassa eräs toimitus. Ajattelin houkutella perheen ja vieraat piknikille jonnekin ja paikkaa miettiessä tuli mieleen Cimetière du Père-Lachaise. Vaikka monet ovat sitä mieltä, että kuolleita on kunnioitettava olemalla harras ja hiljainen, minä ainakin toivon, että ihmiset käyvät sitten joskus haudallani pitämässä hauskaa.

Saa nähdä toteutuuko idea. Eikä sillä oikeastaan ole edes väliä toteutuuko se. Olen vain niin innoissani, että ideointikin on kivaa.

Mutta nyt nukkumaan, jotta viikonloppuna jaksaa. Huolestuneille sukulaismiehille voin kertoa, että ei huolta: kyllä täällä on tarkoitus välillä myös nauttia olosta ja elämästä.